Chydenia on aidointa kauppakorkeakoulua

chydenia

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Chydenia-rakennus Helsingin Runeberginkadulla

Eilen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kandiopiskelijat muuttivat Töölön tiloista Otaniemen kampukselle. Kaltaiselleni töölöläiselle maisterivaiheen opiskelijalle tämä voi tarkoittaa lähinnä sitä, että vanhoissa tiloissa on entistä rauhallisempaa. Samalla mietin, voisiko olla hienommin nimettyä suomalaista rakennusta talouskoulutukseen kuin Töölössä sijaitseva Chydenia? Vaikka olen viettänyt opintojeni puolesta eniten aikaa tuossa rakennuksessa, harvemmin olen miettinyt, miten suuri ja tunnistamaton symboliarvo sillä on. Nimi viittaa suomalaiseen maailmanluokan edelläkävijään Anders “Antti” Chydeniukseen (1729-1803), jonka moni muistaa tuhannen markan setelin kasvoina.

Chydeniuksen tarina on innoittava esimerkki siitä, miten “impivaaralainen” suomalaismies oli samaan aikaan tiedonjanoinen ja tuottelias maailmanmatkaaja sekä rohkea normien haastaja. Hän yhdisti terveellä tavalla paikallisuuden ja kansainvälisyyden. Asioidessaan poliitikkona Ruotsin hovissa hän koki ensisijaisesti ajavansa suomalaisten tavallisten ihmisten asiaa liberaalein keinoin. Tänä päivänä useammista kansainvälisistä poliitikoista tulee mieleen irvikuva historian aristokraatista, jolle maanmiehet olivat väline jalkauttaa Euroopan piirien intressejä ylhäältä alas.

Liberalismi, jota Chydenius edusti, oli klassista sorttia. Määritelmällisesti se ulottuu nykyajan valikoivaa “vapaamielisyyttä” pidemmälle. Miten nykyajan “liberaalit” mahtaisivat suhtautua esimerkiksi Chydeniuksen tunnetuimmassa teoksessa Kansallisessa voitossa (1765) esitettyyn ajatukseen maahanmuutosta?

”Niin pian kuin ulkomaalaisia kerran on kutsuttu valtakuntaan, niin terve politiikka vaatii hankkimaan suurimman hyödyn heidän työstään, ja se tapahtuu kieltämättä siinä elinkeinossa, mikä parhaiten palkitsee harjoittajiaan, mutta ei suinkaan sellaisilla työaloilla, missä heitä on elätettävä valtion ja yleisön rasitukseksi.”

Chydeniusta on verrattu usein Adam Smithiin, sillä hän esitti jo 11 vuotta ennen Smithin Kansojen varallisuuden (1776) julkaisua varsin yhteneviä ajatuksia markkinoiden itseohjautuvuudesta. Chydeniusta voidaan pitää aikansa talousajattelussa maailmanluokan edelläkävijänä. Harmi vain, että hän julkaisi kirjansa ruotsiksi varsin rajatulle kielipiirille. Oma näkemykseni on, että monet hänen ajatuksistaan ja painotuksistaan olisivat rohkeita ja edistyksellisiä vielä nykyäänkin (lue lisää). Vaikka mies on jäänyt historiaan ennen kaikkea talousajattelijana ja vaikuttajana, hän toimi myös mm. lääkärinä ja kirkkoherrana.

Joku voisi pätevästi sanoa, ettei menneeseen pidä jäädä rämpimään. Mistä muusta suomalainen talousajattelu ja alan opiskelijoiden liike ammentaisikaan tarinansa ja hahmottaisi nykyisen asemansa kuin historiasta? Kylterinä minun odottaisi viittaavan ennen kaikkea kouluni yli satavuotiseen perinteeseen. Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan vuosijuhlia on ainakin tapana viettää Chydeniuksen syntymäpäivän 26.2. tienoilla. Sen sijaan asiapuolessa tai arvoissa ei näy vastaavaa kytköstä pohjoismaiseen valistusaikaan, vaikka juuri siitä tulisi olla ylpeä. Chydenius tarjosi analyyttisen vastavoiman myöhemmälle snellmannilaiselle valtiojohtoiselle ajattelutavalle, jonka tarina on jäänyt elämään eri muodoissa nykypolitiikkaankin.

Suuren suomalaisen yksilön saavutukset eivät ole vain historiallinen tarina, vaan osa kansallista ja länsimaista ajatteluperintöä. Tarinan tulisi motivoida nykynuorisoa: tavallinen suomalainen voi nousta suureksi ja monialaiseksi vaikuttajaksi, kunhan asennoituu innolla ympäröivää maailmaa kohtaan. Ajatuksia tai innovaatioita hautovat ihmiset voivat myös ottaa oppia Chydeniuksen virheestä pidättäytyä kansainvälisiltä areenoilta. Paikalliset markkinat eivät välttämättä tunnista potentiaalia parhaiten. Vaikka vaatimattomuus onkin useimmiten hyve, on silti hyödyllistä katsoa kaikki kortit.

Suomalaiset ovat ylpeitä koulutuksestaan silloinkin kun heillä ei olisi siihen varaa. Valistusajan hahmoilla oli realistisempi suhtautuminen. Heille koulutus ei ollut yhteiskunnalle osoitettu vaatimus tai kasa opintopisteitä, vaan vahvaa sisäistä motivaatiota. Chydeniuksen tarina on malli siitä, ettei koulutuksen kautta opittu ammattitaito ole tekosyy kaventaa fokusta omaan erikoisalaan ja syrjäytyä yhteiskunnan polttavista aiheista. Koulutus ei voi tarjota sitä puuttuvaa linkkiä, jolla opitut taidot ja ideat kanavoituvat uusiin älyllisiin aluevaltauksiin ja yhteiskunnan tasolle. Koitan varata ajatuksistani tilaa tälle, kun seuraavan kerran astelen Chydeniaan. Toivottavasti ennen pitkää osallisiksi samasta tarinasta ja symboliikasta pääsevät myös Otaniemenkin kylterit.