Nyt olemme jännän äärellä. Tähän mennessä vain lähinnä saamelaisaktivistit ovat olleet Suomen alueella ainut originelli väestösegmentti, jolla on instituutioiden hyväksyntä harjoittaa viime aikoina paljon mediahuomiota saanutta eksklusiivista ideologiaa, etnonationalismia. 30.6.2019 YLE uutisoi nousevasta aktivismista nyt myös karjalaisidentiteetin puolesta. Aktivistit korostavat, että esimerkiksi Kalevalan runot on omittu karjalaisilta laajemman suomalaisen yhtenäiskulttuurin rakentamiseksi.
On mielenkiintoista nähdä, lämpenevätkö yhteiskuntamme kaksoisstandardien portinvartijat ajatukselle, että nyt myös karjalaiset harjoittaisivat valtaväestön kovistelua mm. kulttuurin omimisesta ja siitä, että olisi olemassa omaleimaisia väestöjä ja kulttuuripiirejä, joita ei voisi määritellä mielivaltaisesti ja ketterästi erilaisten muoti- ja väestövirtausten perusteella.
Pian saatamme nähdä ryntäyksen useita erilaisia omaleimaisuuttaan korostavia suomalaisia ja Suomen sukuisia identiteettiryhmiä samoilla apajilla. Jos saamelaisaktivistit eivät koe solidaarisuutta tai aio liittoutua tässä missiossa, heillä on suurin intressi torpata tällainen kehitys. Heidän uhripääomansa olisi vaarassa inflatoitua.
Kun identiteettipolitiikasta ei äskettäin ole päästy helpolla eroon, muut lähtevät kilpailuun mukaan joko defensiivisesti tai ihan vain viihteellisesti. Markkinoilla on tapana täyttyä. Jos ja kun nykypäivänä yltäkylläisessä yhteiskunnassa olot ovat paremmat kuin ennen muinoin, täytyy kääntyä historian puoleen. Sitä aletaan louhimaan, ja palasista rakennetaan raflaavia palapelejä uhripääoman lunastamiseksi omalle identiteettiviiteryhmälle.
Nyt kun karjalaisten aktivoitumisen myötä minullekin löytyi tästä maailmasta oma uhripääomaluokkani, mitenköhän sen voisi näin hypoteettisesti ajateltuna lunastaa ja kapitalisoida? Tähän mennessä kosketukseni identiteettipolitiikkaan on tapahtunut lähinnä tarkkailijana ja kriitikkona. Mitäpä jos sille antaisi mahdollisuuden?
Futuristinen dystopia olisi, että laboratorion verifioimat geenitestin tulokset joutuisi ensin luovuttamaan lohkoketjuverkkoon, ja datasta löytyvien ominaisuuksien pohjalta saisi lunastaa erilaisia poletteja. En ole biologi enkä lohkoketjuinsinööri, joten en lähde pohtimaan teknisen puolen yksityiskohtia tämän pidemmälle.
Kauppatieteilijänä tiedän jotain pääomasta ja sen funktioista. Ensimmäisenä herää kysymyksiä pääomamarkkinoista, arvonmuutoksista, osingoista ja veroista. Digitalisaation ja lohkoketjujen myötä olisi pääpiirteissään mahdollista tehdä oma uhripääoma likvidiksi matalan kynnyksen markkinapaikoilla internetissä.
Kenties henkilö voisi treidata hänelle uniikkeja uhripääomapolettejaan toisiin poletteihin, bitcoineihin tai vaikka valtiollisiin valuuttoihin. Kyllähän viimeistään vuosi 2019 on opettanut, että monet uhripositioon ja etuoikeuksiin liittyvät ominaisuudet ovat vain ilmoitusluontoisia asioita. Läpinäkyvä transaktio lohkoketjussa ajaisi asian hyvin.
Kenties uhripääoman pottia tulisi ensin rasittaa jonkinlaisilla käänteisillä etuoikeuspoleteilla, eli poleteilla, jotka ovat uhripääomamarkkinoiden näkökulmasta taakka. Kyseessä olisi vähän kuin Hullunkuriset perheet -peli, jossa pelaajat vaihtelevat kortteja, eikä kukaan halua Mustaa Pekkaa käteensä. Jätän lukijan vastuulle miettiä, mitkä ominaisuudet olisivat nykyään sellaisia mustiapekkoja, joita ei suojella rekrytointikiintiöillä tai himoita diversiteetti- ja iklusiivisuusjohtajien keskuudessa. Tietenkään markkinoita ei voi täysin verrata korttipeliin, sillä markkinat eläisivät ja arvottaisivat spekulatiivisesti eri ominaisuuksien uhri- ja etuoikeusarvoja.
Kuten useiden pienempien kryptovaluuttojen kohdalla on tapahtunut, moni on kysellyt skeptisesti tosielämän sovellusten perään. Uhripääoma olisi taseen vasemmalla puolella oleva immateriaalinen tuotannontekijä. Lohkoketjusta voisi läpinäkyvästi tarkistaa, mitä uhripääomaa kenelläkin on. Syvällisempi taloustiede opettaa, että pääoma on pohjimmiltaan heterogeenistä. Eri päämäärät edellyttävät eri laatuisia uhripääomaluokkia. Siispä poliitikko tai agendajournalisti tarvitsee vaikuttavuutensa lisäämiseksi juuri riittävän määrän tilanteen vaatimaa uhripääomaa.
Miten uhripääoman verotus tapahtuisi? Vero.fi ei vielä vuonna 2019 anna tähän vastauksia. Kuten yllä käy ilmi, uhripääoman osingot ovat monesti laadullisia ja hankalasti eroteltavissa esim. ansiotuloista. Sen sijaan polettien treidaamisesta markkinapaikoilla syntyisi selkeää luovutusvoittoa tai -tappiota. Perityn ja alkuperäisen nettouhripääoman (jos jotain jää viivan alle etuoikeuksien jälkeen) luovutusvoitoissa saisi kenties soveltaa hankintameno-olettamaa.
Uhripääomaa voisi siis hyödyntää itse, tai sillä voi spekuloida markkinoilla. Kannattaisiko spekulatiivisen uhripääomasijoittajan hajauttaa vai poimia muodikkaimpia uhripositioita yhteiskunnan ideologisten suhdanteiden aallonharjalla? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kaikki riippuu henkilön subjektiivisesta harkinnasta ja riskinottohalusta.
Artikkelin kuvan lähde: Pexels.com