Älä sekoita moraalisaastetta organisaatioiden eettisiin ongelmiin

Written by Thomas Taussion

Julkisen keskustelun valossa näyttää siltä, että teknologinen kehitys on ottanut vain muutamassa viime vuodessa aimo harppauksia eteenpäin ja saavuttanut sellaisen nopeuden, että jopa merkittävimpinä pidettyjen kehityskulkujen seuraamisesta on tullut vaikeaa ja aikaa vievää. Uusien sovellusten ja palveluiden eettisyyttä tarkastellaan tyypillisesti vasta sen jälkeen, kun ne on otettu laajasti käyttöön eri puolilla yhteiskuntaa. Kyseessä on laaja ja haastava asiakokonaisuus, johon ihmiset näyttävät havahtuneen laajasti vasta äskettäin.

Vilkkaana käyvä keskustelu muun muassa big datasta, analytiikasta, koneoppimisesta ja tekoälystä on levinnyt nopeasti teknologia-asiantuntijoita ja yrittäjiä laajemmalle. Erityisesti on peräänkuulutettu abstraktia ja kärsivällistä “filosofista” ajattelua. Hitaamman ajattelun tyhjiö ja kysyntä ovat olleet niin suuria, että täytteeksi kelpuutetaan nykyisin lähes mitä tahansa. Esimerkiksi tekoälystä ja sen vaikutuksista organisaatioiden prosesseihin, työntekijöihin ja organisaatioetiikkaan on esitetty monia puheenvuoroja, joita määrittää lähinnä taloustieteellisestä, institutionaalisesta ja organisatorisesta näkökulmasta irrallinen vastuullisuus- ja riskipuhe.

Tällä hetkellä eri ammattiryhmät näyttävät pyrkivät tuotteistamaan ja myymään erilaisia nyrkkisääntöjä viimeaikaisten teknisten haasteiden ja eettisyyden yhteensovittamiseksi. Asiakokonaisuudet ovat kuitenkin niin laajoja ja monimutkaisia, ettei niitä ole kovin hedelmällistä käsitellä halki, poikki ja pinoon -mentaliteetilla. Lukuisia keskenään erilaisia kysymyksiä pidetään “eettisinä” pelkän assosiaation perusteella ilman sen kummempia perusteluja. Näennäisesti etiikkaa koskevat ehdotukset voivat kuitenkin sivuuttaa todellisia eettisiä pulmia ja jopa olennaisesti vaikeuttaa niiden hahmottamista. Esimerkiksi väitteet Facebookin harjoittamasta käyttäjätietojen ja käyttäjien välisten keskustelutietojen myynnistä kolmansille osapuolille ovat vaikea liike-elämän etiikan kysymys, mutta syvällisempää pohdintaa asiasta ei ole vielä esitetty.

Ihminen ei ole syntynyt ex nihilo, vaan koko ihmislajin – ja myös “ihmisluonnon” – kehitykseen ovat vaikuttaneet fenotyyppinen variaatio, kelpoisuuden vaihtelu tietyssä valintaympäristössä ja kelpoisuuden heritabiliteetti. 1) Amerikkalaisen FIRE-järjestön tutkimusjohtajan Pamela Pareskyn mukaan ihmisten moraalisaasteen välttely ja pelko voi olla läheisä sukua taudinaiheuttajakammollemme: 2)

“Aivomme ovat kehittyneet heimosodankäyntiin. Osa heimoajattelusta edellyttää, että tunnistamme moraalisesti puhtaat ja epäpuhtaat toisistaan; kuka kuuluu (hyviin) “meihin ja kuka kuuluu (pahaan) “heihin”. Sosiaalisen etäisyys, jonka luomme “meidän” ja “heidän” välille, noudattaa tiettyä logiikkaa, koska taudinaiheuttajien tavoin moraalisaaste on tarttuvaa: jos päädymme liian lähelle moraalisesti saastunutta ihmistä, meitäkin uhkaa tartunta. Kosketus moraalisaasteeseen voi johtaa karkotukseen heimosta – kuten spitaalisen. [Heimoon] kuuluminen on kuitenkin niin perustavanlaatuinen inhimillinen tarve, että monet ihmiset kärsivät mieluummin valtavasta tuskasta ja nöyryytyksestä kuin siitä, että heistä tulee sosiaalisia hylkiöitä” 3)

 Pareskyn mukaan moraalisaasteen aikaansaama assosiaatioharha toimii seuraavalla tavalla:

“Yhteinen moraalinen intuitio läheisyydestä ja saasteesta antaa meidän leimata muita [ihmisiä] liittämällä heidät “huonoihin” ihmisiin. Syyllistämällä assosiaation perusteella ilmaisemme maailmankuvaa, jossa käydään taistelua hyvien ihmisten ja pahojen ihmisten välillä […] ja koska [“huonojen” ihmisten aiheuttama] saastuminen voi tarkoittaa älyllisestä yhteisöstä karkottamista, [saastumisen pelko] estää tehokkaasti ihmisiä olemasta tekemisissä sellaisten ihmisten tai näkemysten kanssa, jotka ovat ristiriidassa heidän heimonsa pyhimpien uskomusten kanssa.” 4)

Assosiaatioharha, kuten Paresky toteaa, on eräs ihmisyhteisöjen tarkkaileman moraalisaasteen ilmentymä. Jos ryhmän jäsen on jollain tavoin ollut suoraan tekemisissä moraalisaasteen kanssa, sisäryhmä voi esimerkiksi vaatia tätä yksilöä puhdistautumaan tai jos rike on erityisen vakava, hänet voidaan myös sulkea sisäryhmän ulkopuolelle. Jos ryhmän jäsen puolestaan sattuu jollain tavoin assosioitumaan muun ryhmän karttamaan ja paheksumaan moraalisaasteeseen, puhdistautumis-, hyvitys- ja/tai rangaistustapa voi olla erilainen. Sosiaalisen median ansiosta eriasteisten moraalisaastealtistusten tarkkailemisesta ja valvomisesta on tullut ainakin näennäisesti aiempaa helpompaa, jonka vuoksi siitä näyttää tulleen entistä useampien ajanvietettä tai jopa liiketoimintaa. Nykyajan nopeatempoisessa julkisessa keskustelussa erilaisten assosiaatioiden ja väärinajattelun leimakirves heiluu erittäin nopeasti: epävarmoista ja tulkinnanvaraisista asioista päätellyt moraalisaastevaroitukset ja -hälytykset leviävät sosiaalisessa mediassa nopeasti. Hitaalle ajattelulle ei nykyisin enää juurikaan jää aikaa, vaan päätelmät ja johtopäätökset pitää tehdä heti tässä nyt; jos et välittömästi toimi rituaalisesti moraalisaastetta vastaan, “hyväksyt” moraalisaasteen ja saatat itse altistua sille. 5) 6)

Marraskuun alussa maailmalla keskusteltiin kiivaasti Facebookin mainontaskandaalista, jossa mainosalgoritmi tarjosi mainostajille tarkennetuksi kohdesegmentiksi kyseenalaiseksi ja hyvän maun vastaiseksi koettua, mutta lain puitteissa yhteisöpalvelun käyttäjien muodostamaa ääriliikkeiden suosimaa salaliittoteoriaa. 7) Iso-Britannian konservatiivikansanedustaja Damian Collins kutsui Facebookin toimintaa “kauhistuttavaksi ja vastuuttomaksi” ja amerikkalaistoimittaja Helaine Olen liitti edellä mainitun tapauksen osaksi Facebookin pitkää syntilistaa, jota hän kutsuu “Mark Zuckerbergin ja Sheryl Sandbergin Facebookin moraaliseksi ja eettiseksi mädäntymiseksi”.

Edellä mainittu tapaus nostaa esille mielenkiintoisen ilmiön, jossa löyhällä assosiaatiolla pahoihin, epämiellyttäviin tai muuten epäilyttäviin ihmisiin voidaan ilmeisesti oikeuttaa lähes mitä tahansa toimenpiteitä eettisyyden tai vastuullisuuden nimissä. Facebookin yhteisöpalvelualustalla siis on sallittu käyttöehtojen puitteissa myös sellaisia ryhmiä, joita ei kuitenkaan saisi hyödyntää samassa palvelussa markkinointisegmentin kriteerien määrittelyssä. Tällainen kaksoisstandardi vaikuttaa sekä kaksinaismoralistiselta että pragmaattisesti tarkasteltuna varsin työläältä hallita. Yllättävää kuitenkin oli, ettei olennaista keskustelua käyty siitä, minkä tuotteiden tai palveluiden markkinoinnista tässä oli varsinaisesti kyse. Toisin sanoen, etiikkaa koskevasta keskustelusta puuttui olennainen syyn ja seurauksen tarkasteltu. Toisaalta Facebookille esitetyt eettiset vaatimukset pitävät sisällään oletuksen, että Facebookin kaltaisen yhteisöpalvelun olisi ylipäätään mahdollista asettaa yhdenmukaiset ja riittävän täsmälliset rajat sallitulle käyttäjä- ja mainossisällölle. 8) Yritysetiikan ja organisaatioprosessien sovittamisen kannalta juuri tällaiset kysymykset jäävät kuitenkin käsittelemättä, vaikka ne olisivat asian kannalta merkityksellisiä.

Löyhä assosiaatio ei yksinään riitä selittämään konkreettista eettistä ongelmaa. Millaisen eettisen kriisin se lopulta muodostaa, jos sosiaalisen median yhteisöpalvelu tarjoaisi mahdollisuuden kohdentaa esimerkiksi villasukka- tai virvoitusjuomamainoksia laillisille ja palvelun käyttöehtojen mukaisille, mutta epäsovinnaisiksi koetuille kohderyhmille? Mikä tässä tapauksessa on se konkreettinen (eettinen) riski, joka voisi realisoitua? Sekö, että esimerkiksi työpaikka- tai puhelinliittymämainos voisi “eksyä” väärän Facebook-käyttäjän ruudulle? Sekö, ettet kuluttajana voi olla varma, ettei ylipäätään kukaan “väärä” ihminen näe saati osta samoja tuotteita kuin sinä?

Mahdollisia selityksiä voi olla useita. Internetiä selailevan ja mieleltään selkeän yksilön on silti mahdotonta pitää tapausta itsestään selvänä ja yksiselitteisenä yrityseettisenä ongelmana. Kyse on pikemminkin assosiaatioharhasta. Yrityksellä voi toki olla tosiasiallinen välineellinen pelko maineensa tahriutumisesta esimerkiksi ulkopuolisten tahojen ylitulkinnan tai lokakampanjoinnin kohteeksi joutumisen seurauksena, mikäli heidän brändinsä on esillä “väärissä” yhteyksissä. Tällaiset arkiset tekniset haasteet ovat kuitenkin kategorisesti erilaisia kuin periaatetason eettiset kysymykset. LSE:n professori Michael Power on todennutmaineriskien erottuvan muista riskeistä siinä, että ne ovat pohjimmiltaan ihmisten itsensä luomia ongelmia, mielikuvituksen luomusta, kuten suhteissa rakentuvia odotuksia.

Facebookin markkinointialgoritmin tapauksessa on kuitenkin silti puhuttu varsin huolettomasti yrityksen “vastuusta” valottamatta sen määritelmää tai muutakaan logiikkaa. Perinteisen yritysvastuun ihanteen mukaan organisaation tulisi laajentaa normejaan ja toimintatapojaan lainsäädännöllistä viitekehystä pidemmälle. Tätä perusperiaatetta jatkamalla esimerkiksi tietyt Facebookin keskusteluryhmät voidaan kokea niin ongelmallisiksi, epäilyttäviksi tai tulkinnanvaraisiksi, että yrityksen hiljaisuus tai passiivisuus voidaan helposti tulkita “vastuuttomuudeksi”. Pidemmälle vietynä jatkettu yhteiskuntavastuu tarkoittaa järjestelmällistä ihmisten leimaamista ja lokeroimista mitä dystooppisemmin tavoin. Onko lopulta siis niin, että vain taloustieteilijät ja filosofit ovat turvassa leimaamiselta?

Intercept-verkkolehdessä hiljattain ilmestyneen jutun mukaan texasilaisen Bahia Amawin työsopimusta paikallisessa alakoulussa ei jatkettu sen jälkeen, kun hän kieltäytyi allekirjoittamasta vaadittua sitoutumusta olla osallistumatta Israelin vastaisiin boikotteihin työsopimuksensa voimassaolon aikana. 9) Amawin haluttomuus allekirjoittaa poliittista sitoumusta voi toki yrittää perustella erilaisin syin, mutta yleensä ottaen työnantajien pyrkimyksiä puuttua ennakoivasti esimerkiksi vapaa-ajalla tapahtuvaan poliittiseen toimintaan on pidetty epäilyttävänä ja ei-toivottavana. Tällaista sitoumusta työnantaja voisi toki perustella vastuullisuudella ja eettisyydellä, mutta kalteva pinta voisi viedä nopeasti mennessään. Vastuun käsite on haastava, koska se on hyvin epämääräinen, monitulkintainen ja puutteellisesti rajattu. On helppo huomata, että organisaatioiden pintapuoliset pyrkimykset näyttäytyä “vastuullisina” ja “eettisinä” – esimerkiksi vaatimalla poliittisia “sitoumuksia” tai kieltäytymällä myymästä tuotteita “pahoille” – saattavat luoda uusia teknisiä ja eettisiä ongelmia. Jos yritykseltä vaaditaan johdonmukaista irtisanoutumista “pahoista” tai “ongelmallisista” kansalaisista tai ihmisryhmistä, nykyteknologia tarjoaa tällaiseen jo nyt houkuttelevia työkaluja.

Ei pidä ihmetellä, jos tulevaisuudessa tavaratalon kassalla, ravintolaan sisään astuessa tai pankkikonttorin tiskillä asiakkaan eettinen “kansalaishyveellisyys” selvitetään yksilöllisestä digitaalisesta profiilista lainsäädäntöä tiukemmin kriteerein. Yhtäkkiä ruokakaupasta ei enää voikaan ostaa maitoa, leipää ja leikkelettä, koska sinulla ei ole riittävästi hyvepisteitä. Missä vaiheessa yritys siirtyy sanoista tekoihin ja kieltäytyy myymästä vuodevaatteita “pahalle” asiakkaalle tai koska asiakas “veljeilee pahojen kanssa”? 10)Tulevaisuudessa arkisista pelisäännöistä voi tulla varsin epäselviä ja ennakoimattomia, jos perinteisesti tärkeä palveluntarjoaja – esimerkiksi pankki tai luottokorttiyhtiö – kieltäytyy palvelemasta asiakkaita vedoten löyhiin assosiaatioihin. 11)

Monissa länsimaissa puhutaan jo nyt niin sanotusta deplatforming-ilmiöstä, jossa esimerkiksi maailmanlaajuiset alustajätit kuten Facebook, Twitter ja Youtube (Alphabet) ovat hyllyttäneet kiistanalaisin kriteerein lakia noudattavien kansalaisten käyttäjätilejä ja jopa liiketoimintaa. 12) Myös PayPal-maksunvälittäjä on perustelematta lukinnut joidenkin käyttäjien tilejä. Yhteisöpalveluiden käyttämä algoritminen valvonta ja sääntöjen toimeenpano saa aina vain hurjempia piirteitä, sillä pienetkin asiat saattavat johtaa moninkertaiseen “virhetulkintaan”. Edes ajankohtainen satiiri ei ole turvassa, vaikka joskus sosiaalisen median yhtiöt saattavatkin palauttaa käyttäjätilin. Tällaiseen toimintaan liittyvistä mahdollisista poliittisista vinoumista ja prosessien läpinäkyvyydestä kiistellään maailmanlaajuisesti. Suomessakin on noussut esille tapauksia, joissa sosiaalisen median algoritmit ovat käyneet läpi ihmisten jopa vuosien takaisia kirjoituksia, poistaneet niitä tai jopa antaneet ennalta varoittamatta määräaikaisia tai pysyviä porttikieltoja yhteisöpalveluihin.

Viime vuonna Suomen poliisi kertoi, että jo pelkkä somekirjoituksen tykkääminen saattaa olla rikos. Peukuttaminenkin voidaan tulkita juuri tilanteeseen sopivalla tavalla, koska jokaisen pitäisi – tietenkin – osata kaikki some-esoterian krumeluurit ja käyttää vain – jälkikäteen hyväksytyiksi ymmärrettyjä – some-käyttäytymisen tapoja. Missä vaiheessa Twitter poistaa tykkää-painikkeen, koska se pilaa hyvän fiiliksen? Eric Weinstein on hiljattain lanseerannut teknocarthyismin käsitteen. Teknocarthyistien tavoitteena on ihmisten sosiaalinen muovaaminen kohti ajatusmyöntyvyyttä eli täydellistä samanmielisyyttä. Tästä on todella vaikeaa olla eri mieltä, koska jokainen sosiaalisessa medissa mistä tahansa asiasta väärinajatteleva on jo varmasti saanut hieman esimakua uudesta normaalista. 13)

“Me olemme yksityinen yhteisöpalvelu. Me päätämme yhteisön säännöistä. Jos meidän säännöt eivät kelpaa, poistamme profiilisi. Rakenna oma palvelu”, joku saattaisi todeta. 14) Kuinka pitkälle tällaiset mielivaltaiset vaatimukset voidaan vapaassa, nopeasti digitalisoituvassa maailmassa ulottaa? 15)

Brittitoimittaja Toby Young on kutsunut ihmisten vuosia – tai vuosikymmeniä – sitten kirjoittamien juttujen tai lausumien ajatusten tonkimista järkytysarkeologiaksi (engl. outrage archeology). Järkytysarkeologi pyrkii etsimään ihmisten menneisyydestä jotain sellaista, jota kukaan edistyksellinen ja tiedostava oikeamielinen ei voi pitää missään määrin “hyväksyttävänä” tänä päivänä. 16) Järkytysarkeologi nostaa nuo joskus jossain yhteydessä esitetyt näkemykset esittäneen ihmisen tikun nokkaan vastaamaan väärinajattelusta. 17)

Järkytysarkeologit eivät useimmiten ymmärrä ihmisten mielipiteitä ja niiden perusteluja, laajempia aatevirtauksia tai historiallista kontekstia, joten järkytysarkeologia nojaa laajan moraalipaniikin lietsomiseen ja sisäryhmälle suunnattuun hurskastelukilpailuun. 18) Menneiden aikojen suuret ajattelijat eivät ole turvassa järkytysarkeologeilta, koska lopulta aivan mikä tahansa voi olla epäilyttävää ja ongelmallista sopivasta näkövinkkelistä tarkasteltuna. 19)

Ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset jäljittelevät sosiaalisissa verkostoissaan muodikkaiksi miellettyjä ajattelumalleja tai sortuvat selkäydinreaktioihin arvioimatta niiden taustalla olevia uskomuksia, oletuksia ja intressejä. Joskus tällaista toimintaa myös aktiivisesti masinoidaan hyötymistarkoituksessa. Kriittisillä ja joskus jopa ärsyttäväksi koetuilla huomioilla on tärkeää läpivalaista erilaisten uskomusten ja oppien älyllistä perustaa. Olisihan se ironista, jos sivistysvaltiossa tieteenvastaisuudelle ja salaliittoteoreetikoille naureskelullaan egoaan pönkittävän somekonsultin tai toimittajan omat eettiset ihanteet paljastuisivatkin pelkkien retoristen temppujen, tunnereaktioiden ja myyttien varaan rakennetuiksi kyhäelmiksi.

Kuvalähde: thedailyenglishshow / Visualhunt.com / CC BY

Teksti on kirjoitettu yhdessä Thomas Brandin kanssa ja julkaistu hänen blogissaan 31.12.2018.

Kirjoituksessa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä edusta heidän työnantajiensa tai muiden tahojen kantoja.

Lähdeviitteet

  1. Moraalinen puhtaus on kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä havaittu piirre, mutta siinä ilmenee vaihtelua eri kulttuurien välillä.
  2. Tybur, J. M., Lieberman, D. & Griskevicius, V. (2009). “Microbes, Mating, and Morality: Individual Differences in Three Functional Domains of Disgust“. Journal of Personality and Social Psychology 97(1): 103-122; Ivan, C.-E. (2015). “On Disgust and Moral Judgments: A Review“. Journal of European Psychology Students 6(1): 25–36; van Leeuwen, F., Dukes, A., Tybur, J. M. & Park, J. H. (2017). “Disgust sensitivity relates to moral foundations independent of political ideology“. Evolutionary Behavioral Sciences 11(1), 92-98; Wagemans, F. M. A., Brandt, M. J. & Zeelenberg, M. (2017). “Disgust Sensitivity Is Primarily Associated With Purity-Based Moral Judgments“. Emotion 18(2): 277-289
  3. Käännös: TB
  4. Käännös: TB
  5. Moraalisaaste ja moraalipaniikki ovat läheistä sukua toisilleen. Erilaisten “maagisten” toimenpiteiden tavoitteena on karkottaa koettu paha yhteisöstä ja saavuttaa kuviteltu moraalisen puhtauden tila.
  6. Yksilö voi myös syyllistyä itsesaastutukseen, mutta tämä on liian monimutkainen ilmiö tässä käsiteltäväksi.
  7.  Sloane, G. (2018). “How Facebook Let Advertisers Target ‘White Genocide’ Conspiracy Theorists“. AdAge, 2.11.2018; Weston, P. (2018). “Facebook approved a ‘white genocide’ ad campaign targeted at conspiracy theorists who think ‘outside forces’ want to exterminate the white race“. Daily Mail Online, 6.11.2018
  8. vrt. Christiansen, M. (2018). “My Call With Patreon’s Jacqueline Hart | Yes, It’s a Total Disaster (Transcript Included)“. Youtube, 22.12.2018
  9. Interceptin keräämien tietojen mukaan samanlaista lainsäädäntöä on Yhdysvalloissa voimassa jo 26 osavaltiossa ja 13:ssa osavaltiossa tällaista lainsäädäntöä on tekeillä.
  10. Finlayson on julkisuudessa kertonut vastustavansa “pahaa”. Ks. Finlayson (n/a) “Vastuullisuus” [Verkkosivut]. Vierailtu: 17.12.2018; Finlayson (n/a). “Finlaysonin vastuullisuuskatsaus 2017” [Verkkojulkaisu]. Vierailtu: 17.12.2018
  11.  ezetemp (2018). “Patreon and guilt by association“. Reditt, 11.12.2018; vrt. MantlessApproach (2018). “It’s not about guilt by association or intolerance of disagreement“. Reddit, 3.12.2018
  12. Farrington, A. (2018). “PewDiePie’s Battle or the Soul of the Internet“. Quillette, 20.12.2018; ks. Mastrine, J. (2018). “Prominent Patreon Creators Leave Site Over Political Bias. Should Big Tech Uphold Free Speech?“. Perspectives Blog, 18.12.2018
  13. Ilmeisesti eräs amerikkalainen opettaja oli kertonut oppilailleen ruotsalaisen PewDiePien olevan paha.
  14. Patreon-palvelussa viimeaikoina tapahtuneet hyllytykset ovat johtaneet siihen, että eräät nimekkäät käyttäjät ovat jo lopettamassa palvelun käytön. Kilpailulainsäädännön kiristäminen ei kuitenkaan välttämättä korjaa ongelmaa.
  15. ks. Ou, E. (2018). “A Lockean Theory of Digital Property“. Elaine’s Idle Mind [Blogi], 7.8.2018
  16. Missä vaiheessa viestintätoimistot ja muut ammattilaiset valjastetaan esimerkiksi rivityöntekijöiden sosiaalisen median käytön valvontaan?
  17.  Eri alustapalvelut ilmeisesti jo noudattavat tätä periaatetta, vaikka kyseessä piti olla vitsi.
  18. Brittikommentaattori Sargon of Akkadin eli Carl Benjaminin Patreon-tili suljettiin hiljattain epämääräisen assosiaation – moraalisaasteen – vuoksi, mutta Sargon of Akkadin lisäksi myös useiden muiden äärioikeistolaisiksi luonnehdittujen ihmisten Patreon-tilejä on suljettu. Jotkut Patreonin käyttäjät ovat jo huomauttaneet, että ilmeisesti juuri Sargon of Akkadin tilin sulkeminen on johtanut myös heidän tukijoidensa ulosmarssiin. Tällä hetkellä tilanne kertoo todennäköisesti enemmän alustojen välisestä kilpailusta ja yleisöjen mieltymyksistä kuin mistään muusta.
  19. Ihmiset ajattelevat loppujen lopuksi verrattain vähän, kuten Jordan B. Peterson on huomauttanut.
Thomas Taussi > Blog > In Finnish > Älä sekoita moraalisaastetta organisaatioiden eettisiin ongelmiin